5.9.1984

Toimitus

Oulun lääninoikeuden oikeutettua 1.10.1980 antamallaan päätöksellä Kuusamon kunnan ottamaan käyttöönsä Kirkonkylässä olevasta Jennilän tilasta Kevyenliikenteenväylä nimiseen kaavatiehen välillä Maaseläntie - Oulangantie sisältyvät alueet sekä Maaseläntie nimiseen kaavatiehen sisältyvät alueet A oli Jennilän tilan osaomistajana lokakuussa 1981 Oulun läänin maanmittauskonttorille toimittamassaan hakemuksessa pyytänyt suoritettavaksi rakennuslain mukaisen korvaustoimituksen Jennilän tilasta kaavatiealueeksi otettujen alueiden osalta.

Rakennuslain 105 §:n mukaisen korvauksen määräämistä tarkoittava lunastustoimitus oli aloitettu 16.12.1981 ja lopetettu 21.1.1982. Siinä oli suoritettu rajankäynti ja vahvistettu lunastuksen kohde.

Lunastustoimikunta oli rakennuslain 150 §:n perusteella pitänyt alueelle 11.2.1944 vahvistettua rakennussuunnitelmaa ensimmäisenä rakennuskaavana. Sanotussa rakennussuunnitelmassa nykyisen Jennilän tilan alue oli merkitty I kerroksisen omakotirakennuksen tonttialueeksi ja siis rakennusmaaksi. Mainittua aluetta koskien oli myöhemmin tehty kaksi rakennuskaavan muutosta, ensimmäinen 15.12.1964, jossa nyt kysymyksessä olevat kaavatiet oli määritelty ja merkitty nyt voimassa olevien mukaisiksi, ja toinen 17.12.1976 tehty oli merkinnyt Jennilän tilan muun osan kuin kaavatiealueen muuttumista pysäköintialueesta yleisten rakennusten korttelialueeksi.

Lunastustoimikunta oli katsonut, ettei Jennilän tilan kaavatiealueista ole ilmaisluovutusvelvollisuutta, koska ensimmäisessä rakennuskaavassa liikenneväylän alueet eivät olleet ulottuneet Jennilän tilan nyt kysymyksessä oleviin alueisiin, vaan niin oli tapahtunut vasta 15.12.1964 vahvistetulla rakennuskaavan muutoksella.

Lunastustoimikunta oli arvioidessaan rakennuslain 105 §:n mukaista korvausta pitänyt maanomistajien ja kunnan välillä ja sovittua yleisten rakennusten korttelialueen tarjoushintaa 40 markkaa neliömetriltä kysymyksessä olevan rakennusalueen käypänä hintana ja liikenneväyläksi otetusta alueesta määrättävänä täytenä lunastuskorvauksena 20 markkaa neliömetriltä.

Perusteluinaan lunastuskorvauksen suuruudelle lunastustoimikunta oli todennut, että ennen vuoden 1964 kaavanmuutosta alue oli ollut rakennusmaata ja että kaavatiealueet olivat olleet osoitettuina kaavaan lähes 20 vuotta ja näin ollen liikenneväylänä olevalla alueella ei voinut katsoa olevan samaa arvoa kuin viereisellä nyt rakennusmaana olevalla alueella, vaan arvo oli sitä alempi, sekä että KKO oli eräässä samankaltaisessa tapauksessa katsonut, että hyväksytyssä rakennussuunnitelmassa liikenneväyläksi ja puistoksi osoitetuilla alueilla ei voida katsoa olevan samaa arvoa kuin niiden viereisillä, suunnitelmassa rakennusmaaksi merkityillä alueilla, vaan ensiksi mainittujen alueiden arvona on pidettävä puolta viimeksi sanottujen alueiden arvosta. Lisäksi lunastustoimikunta oli ottanut huomioon kauppahintaluetteloon merkityt kauppojen ja lunastusten yksikköhinnat ja kohteiden sijainnit.

Sen vuoksi ja kun maanomistajat olivat pyytäneet liikenneväyläksi korvausta 20 markan mukaan neliömetriltä, joka oli puolet viereisen yleisten rakennusten korttelialueen osalta sovitusta tarjoushinnasta, lunastustoimikunta oli päättänyt velvoittaa kunnan suorittamaan Jennilän tilan omistajille tilasta otetusta yhteensä 525 neliömetristä erityismaata 20 markan mukaan neliömetriltä 10.500 markkaa sekä pääomalle korkoa 6 prosentin mukaan 1.10.1980 alkaen.

Pohjois-Suomen MO

Kuusamon kunta oli muutoksenhakemuksessaan MO:een vaatinut, että lunastustoimikunnan päätös rakennuslain vastaisena korvauksen osalta kumotaan. Perusteluinaan kunta oli lausunut, että sen mielestä korvausta määrättäessä tulisi ottaa huomioon rakennuslain 104 §:n 2 momentin mukainen ilmaisluovutusvelvollisuus ja loppuosasta määrätä korvaus maksettavaksi KKO:n 19.12.1975 antaman tuomion mukaisesti indeksillä korjattuna.

Kuultuaan lisäksi A:ta ja Jennilän tilan osaomistajaa B:tä sekä toimitusinsinööriä. MO p. 14.4.1983 oli, ottaen huomioon, että kysymyksessä oleva alue oli ennen 15.12.1964 tapahtunutta rakennuskaavan muutosta ollut omakotirakennuksen tonttialuetta, katsonut, ettei 20 markan lunastuskorvaus neliömetriltä ylittänyt täyttä korvausta, ja sen vuoksi jättänyt asian toimituksen lopputuloksen varaan.

KORKEIN OIKEUS

Kuusamon kunta pyysi valituslupaa ja haki muutosta MO:n päätökseen. Valituslupa myönnettiin. A antoi häneltä pyydetyn vastauksen. Jennilän tilan muut osaomistajat eivät käyttäneet heille varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen. Toimitusinsinööri antoi häneltä pyydetyn lausunnon.

Hakemuksessaan kunta uudistaen MO:ssa esittämänsä vaati, että Jennilän tilasta RN:o 115:12 olisi 133,9 m ² eli kymmenesosa tilan pinta-alasta luovutettava korvausvelvollisuudetta kunnan käyttöön ja korvattavasta 391,1 m ² suuruisesta tiealueesta korvaus oli määrättävä 3,75 markan mukaan neliömetriltä, jolloin suoritettava korvaus olisi alennettava 1.466,62 markkaan.

KKO t. lausui perusteluinaan:

KKO katsoo kunnan vaatiman korvauksetta tapahtuvan maan luovutusvelvollisuuden osalta Oulun lääninhallituksen 11.2.1944 antamallaan päätöksellä vahvistaman rakennussuunnitelman Kuusamon kunnan Kirkonkylän seutua varten rakennuslain 150 §:n nojalla olleen voimassa ensimmäisenä rakennuskaavana rakennuslain voimaantulosta lähtien ja että rakennussuunnitelman mukaan nykyisen Jennilän tilan alue oli merkitty kokonaisuudessaan rakennusmaaksi. Kysymyksessä olevat rakennuskaavatiealueet oli määritelty ulottumaan tilan alueelle vasta 15.12.1964 tapahtuneella rakennuskaavan muutoksella. Koska rakennussuunnitelman mukaan Jennilän tilan alueita ei ollut merkitty tiealueiksi, tilan omistajilla ei ole rakennuslain 104 §:n 2 momentissa säädettyä velvollisuutta luovuttaa rakennuskaavatieksi tarkoitettua maata kunnan käyttöön korvauksetta. Muilta osin hyväksytään MO:n päätöksessä mainitut perustelut.

Edellä lausutun perustella KKO jätti MO:n päätöksen lopputuloksen pysyväksi.